Ravintola Sävel, Hämeentie 2

Saavumme Säveleen sunnuntai-iltapäivänä puoli viiden aikaan. Olemme kulkeneet hyisen ja pitkän taipaleen Kruununhaasta Hakaniemeen keskellä pimeää marraskuuta. Tilaamme alakerrassa sijaitsevalta baaritiskiltä kummallekin Sävelen burgerin (à 17,50 €) ja ison lasin jaffaa (à 3,80 €) ja raahustamme yläkertaan. Etukäteen jo jännittää, kuinka selviää isosta burgerista ennen kuin on saanut edes lautasta eteensä.

Ravintola Sävel

Edellisenä iltana tai paremminkin yönä olemme viettäneet Masan synttäreitä. Krunan kierros on kulkenut reittiä Masan residenssi - Harry's - Marian Helmi - KGB - Masan residenssi. Sävelessä on kohtalaisesti asiakkaita, joiden synnyttämä puheensorina ja aterimien kilinä viiltävät päätä. Paha olo. Nyt ei pitäisi olla muualla kuin kotona. Onneksi Sävelen valaistus on tarpeeksi himmeä.

Ravintola Sävelen nimikkoburgerissa on kaksi jauhelihapihviä, jotka ovat vähärasvaisia ja siinä rajoilla, ovatko jo liian kuivia. Tätä kompensoi pihvien välissä oleva joidenkin mielestä liian kevyesti paistettu pekoni. Mainittujen lihojen lisäksi burgerista löytyy paistettu kanamuna, tomaattia, salaattia ja chilimajoneesia.

Sävelen burgeri

Ranejen määrä näyttää pienentyneen puoleen sitten edelliskerran. Niitä on riittävästi nytkin, ja vähän jää syömättä. Perunoiden päälle on ripoteltu grillimaustetta tai jotain vastaavaa, suolaa potuissa on tarpeeksi. Lautaselle on myös laitettu marinoitua punasipulia, melko voimakasta aiolia ja salsaa, joista kaksi ensimmäistä toimii erittäin loistavasti krapulaiseen ihmiseen.

Kokonaisuutena burgeri on hyvä ja monipuolinen, mutta hintavanpuoleinen. Sämpylä on pehmoista pullaleipää, joka hajoaa helposti eikä sovellu käsin syömiseen. Valmispihvien käyttö on toki valitettavaa, ja ne pihvit voisivat olla hieman rasvaisempia. Pekonin voisi paistaa rapeaksi. Onneksi pekonia on burgerissa paljon.

Päätämme tilata vielä pirtelöt (à 5,50 €) jälkiruoaksi. Masa valitsee mauksi banaanin ja Juju vadelman. Blenderin käynnistymisestä lähtevä ääni on aiheuttaa sydänkohtauksen. Pirtelö on hieman liian makeaa, mutta sopivanpaksuista niin, että väsynytkin ruokailija saa sen pillillä nautittua.

Pirtelöt

Sävelen burgereissa on muutamia ongelmia. Classicburgerissa ei ole pekonia, muuten se toimisi erittäin hyvin. Sävelen burgerissa taas ei ole cheddarjuustoa, mutta se sisältää paistetun kananmunan. Masan mielestä kananmunat missään muodossa eivät kuulu hampurilaiseen. Annoskoot ovat hervottomat. Classicburgerin pystyy vielä vetämään, mutta Sävelen burgeri on älyttömän kokoinen.

Little Hong Kong, Toinen linja 11

Blogin Kiinaviikot jatkuvat. Vieläkin. Kävimme keskustelua aiheesta "seuraavalla kerralla ei sitten mennä kiinalaiseen" ja tuntia myöhemmin löydämme itsemme kiinalaisesta ravintolasta. Tällä kertaa menemme Little Hong Kongiin, joka on Masalle uusi tuttavuus. Juju on täällä käynyt jo aiemminkin, mutta edellisestä kerrasta on ainakin vuosi aikaa.

Little Hong Kong on siisti ja hillityn Kiina-henkisesti sisustettu. Vaaleansinisten seinien päälle on lyöty puolipaneeli ja boordi, jossa on jotain kullanväristä ornamenttia punaisella pohjalla. Tiskillä lohikäärmepylväät vartioivat kahden pannun Moccamasteria. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat -  vahakankaiset toki. Ulkona kesää odottaa terassirakennelma.

Little Hong Kong

Istumme pöytään ja saamme ruokalistat. Ensimmäisellä sivulla on juomavaihtoehtoja. Masan silmiin on jo pongahtanut isot Zhujiang-olutmainokset seinällä. Zhujiang on hieman toista kiinalaista olutta, tästä blogistakin tuttua, Tsingtaota vahvempaa ja maistuvampaa. Selaamme ruokalistaa läpi ja päädymme seuraaviin valintoihin: Jujulle Kolme pientä ateriaa ja Masalle Porsasta Ma La. Tarjoilija tiedustelee, saako Ma La olla tulista. Olutta tilatessamme käy harmiksemme ilmi, että Zhujiangia ei olekaan saatavilla. Tsingtaota (4,90€) kuitenkin löytyy, ja tilaamme sitä pullot molemmille.

On myöhäinen arki-ilta, ja ravintolassa ei lisäksemme ole muita ruokailijoita. Yksi asiakas käy visiittimme aikana hakemassa noutoruokaa. Annoksiemme valmistumista odotellessamme kuuntelemme, kuinka keittiöstä kantautuu vaimeasti veitsellä pilkkomisen ja pannun sihinän ääniä radion säestyksellä. Korvaan tarttuu radiokanavan ohjelmavirrasta mm. Chris Rean Road to Hell.

Jujun tilaama annos Kolme pientä ateriaa (11,50€) sisältää härkää ja vihanneksia, kanaa tomaattichilikastikkeessa ja jättikatkarapua osterikastikkeessa. Naudanliha on elastista ja muistuttaa laitoskebabia. Broileri on juuri ja juuri kypsäksi paistettua, ja maidonvaaleaa lihaa olisi voinut ruskistaa hieman. Tipun maussa sinänsä ei ole valittamista. Aavistuksen liian pehmeiksi päästettyjä jättikatkarapuja on miedon osterikastikkeen seassa yhteensä kaksi kappaletta. Suuhun jää kevyt meren maku.

Kolme pientä ateriaa

Porsas Ma La (9,00€) on yllättävän tulinen. Yleensähän tällaisissa kinkkirafloissa tuliset ruoat eivät ole nähneetkään tulista. Hikeä tämä ei kuitenkaan otsalle nosta, vaikka melkein voisi luulla, että kyseinen reaktio tapahtuisi ruokailijassa. Porsaassa ei ole valittamista ja kasviksetkaan eivät ole ylikypsiä. Kaikki ainekset ovat vain käyneet pannulla. Kastike on vetinen eikä limainen niin kuin kiinalaisissa safkoissa yleensä. Iso ja chilinen annos vaikuttaa keitolta, joka pitäisi syödä riisin kanssa.

Porsas Ma La

Annokset ovat riittävän isoja, ja ruokailun jälkeen on kohtalaisen turvonnut olo. Reilun kympin hintainen Kolme pientä ateriaa jättää monilta osin toivomisen varaa niin, että kustannus menee väistämättä vähän yläkanttiin. Naudanlihan valmistaminen ei ole tämänkään kiinalaisen ravintolan ydinosaamista. Porsas toisaalta on erittäin hyvää.

South Beauty, Sörnäisten rantatie 8

Koska pidätämme oikeuden venyttää henkisen Kallion rajoja parhaaksi katsomallamme tavalla, voimme surutta käväistä jälleen kulinaristisella retkellä maantieteellisen Kallion ulkopuolella Hakaniemessä. Tällä kertaa sivuttaisliikkeemme kohdistuu Sörnäisten rantatien ja Hakaniemenkujan kulmaan, josta löytyy ravintola South Beauty. Blogin Kiinaviikot jatkuvat, siis.

South Beauty

Sählytreeneistä mukaamme on lähtenyt Teemu. Ravintolaan saavuttuamme meidät ohjataan saliin, joka on pari askelmaa katutason yläpuolella. On painostavan hiljaista. Musiikkia ei taustalla ole, ja tänä lokakuisena perjantai-iltana ravintolassa aterioi meidän seurueemme lisäksi vain yksi asiakas. Sisustukseltaan South Beauty on vaalean beigen värinen ja epäkiinalaisen laitosmainen. Toki Kiina-tilpehööriä on jonkin verran.

Sali ja taka-alalla maksava asiakas kassalla

Ruokalistat saatuamme pohdimme hetken aikaa kunnes Teemu tilaa Peking nautaa (7,5€), Juju Kanaa Sechuan (7€) ja Masa Porsasta chilikastikkeessa (7€).  Jätettyämme ruokatilaukset sisään pyydämme olutta. Tarjolla on vain ykkösolutta, mikä tuntuu ensin pieneltä maailmanlopulta. Masa olisi halunnut Tsingtaota. Päädymme silti kukin ottamaan pullon Koffia (à 2€). Koffin ykkönen toimii ihan hyvin sählyn jälkeiseen nestevajauteen, pettymys ei olekaan ehkä niin suuri kuin miltä se aluksi vaikutti.

Peking nauta

Teemun riskiveto osoittautuu onnistuneeksi valinnaksi: naudanliha on pehmeää eikä purukumimaista toisin kuin tämän hintaluokan kiinalaisissa yleensä. Tulisuus on Teemun mukaan sopiva. Sechuan kana on mehukasta. Annos on merkitty ruokalistalla erittäin tuliseksi samoin kuin Masan possu, joka maistuu sekin hyvälle. Erittäin tulista kumpikaan tosin ei ole vaan sekä kanan että porsaan maku kehittyy miedosta kohti tulista päätyen lopulta tilaan "ei tää nyt niin tulista oo, mut on täs ehkä jonkin verran chilii". Punainen ihmemauste, toisin sanoen hikiuute, yhdessä annosten chilisyyden kanssa nostattaa lopulta ujon hien pintaan, ellei sitten kyseessä ole urheilun sekä saunomisen aiheuttama jälkihiki.

Kana Sechuan

Jokaisen annoksen kastikkeesta löytyy samat kasvit: bambua, sipulia, vihreää paprikaa, purjoa ja porkkanaa. Kastike on sakeaa ja alkaa tympiä lihan loputtua, kun pieni etikkamaisuus alkaa lyödä läpi. Niinpä epäilemme, että kaikilla onkin ollut samaa kastiketta lautasella ruokalajien nimistä huolimatta. Porkkanan kypsyysaste on täydellinen - se on selkeästi vain käynyt pannulla ja on mukavan rapsakkaa.

Porsas chilikastikkeessa

Annokset eivät ole yhtä rasvaisia kuin vaikkapa taannoin Happy Dragonissa. Riisi on aseteltu muotilla lautasille pieniksi kummuiksi, ja risteilevää riisikippoa ei näy. Lautaskoot ovat riittävät, ja jokaiselta jää ainakin vähän riisiä syömättä. Makuun kaikki ovat pääosin tyytyväisiä varsinkin lihojen suhteen, vaikka kastike jättää hieman toivomisen varaa. Hintataso on kovin alhainen. Luultavasti paljon tätä halvemmalla ei pääruokaa kiinalaisesta ravintolasta itäisen kantakaupungin alueella saa. Vatsat täynnä lähdemme jälleen Karhunpoikaan jälkipeleihin.

Happy Dragon, Helsinginkatu 11

Takana jälleen yhdet bänditreenit. Saavumme sporalla Kurviin ja lähdemme kävelemään Hesarin pohjoispuolta pitkin. Päädymme ensimmäiseen ruokapaikkaan, kiinalaiseen ravintola Happy Dragoniin, joka on kummallekin uusi tuttavuus. Ravintola on pieni ja nuhjuinen, ja siellä on 20 asiakaspaikkaa. Seinillä on vaaleaa tapettia ja ruskeaa puolipaneelia. Taulujen kuvastona on karppeja, kukkia ja lintuja sekä kiinalaista kalligrafiaa. Sisustuksen kruunaavat itämainen rihkama paperilyhtyineen ja patsaineen ja 70-lukulaiset keltaruskeat kattolamput pöytien yllä. Joka puolella on tarjouksista kertovia lippulappusia.

Saapuessamme ravintolaan meiltä tiedustellaan, syömmeko paikan päällä vai otammeko annokset mukaan - erikoishintaisia takeaway-annoksia on tarjolla paljon, mistä myös ravintolan ulkopuolinen kyltti kertoo. Ravintolan annosten hinnat vaihtelevat seitsemästä yhteentoista euroon, takeawayn voi saada halvemmallakin. Päätämme jäädä, minkä jälkeen meidät ohjataan istumaan ainoaan vapaaseen pöytään, jota peittää saatanan ruma vahakankainen pöytäliina. Saamme nopeasti ruokalistat ja juomat, eikä annostenkaan valmistumisessa kestä kauan.

Kumpikin ottaa juotavaksi 0,33 litran pullon Tsingtaota (4,90€), joka on maailman suosituin kiinalainen olutmerkki Kiinan ulkopuolella. Tsingtao on maukas saksalaistyyppinen lager, ja se sopii hyvin yhteen kiinalaisen ruoan kanssa.

Masa tilaa porsaanlihaa Beijing Hoi-Sin Chili (8,50€). Jujun valinta on paistetut nuudelit kanalla ja katkaravuilla (8,50€) tulisella kastikkeella. Molempien annosten oheen on ruokalistassa merkitty yksi chili tulisuuden asteen osoittamiseksi. Nuudelit voit pyytää myös miedolla kastikkeella.

Masan annoksessa on porsaan ja Hoi-Sin-kastikkeen lisäksi ainakin paprikaa ja bambua, ja se tarjoillaan riisikulhon kanssa. Tulisuutta on suomalaisittain sopivasti, potkua ei juuri ole, mutta chilin tuntee. Annos sopii suolaisen ruoan ystävälle, sillä soijakastiketta ei tarvitse lisätä.

Nuudelit maistuvat täyteläiselle ja rasvaiselle kuten asiaan kuuluukin. Pinnalle on ripoteltu ilmeisesti seesaminsiemeniä. Katkaravut ovat pieniä ja mauttomia. Kana maistuu... kanalle, se on hyvää, mutta sitä voisi olla enemmän. Lisäksi nuudelien seasta löytyy sipulia, paprikaa ja pikkuisia porkkananpaloja. Varsinkin sipuli täydentää annosta hienosti. Kastike on täysosuma, chiliä löytyy riittävästi, mutta ei liikaa. Kerrankin mystiseen punaiseen mausteseokseen, jota kiinalaisista ravintoloista aina löytyy, ei ole  tarvetta kajota.

Happy Dragon on positiivinen yllättäjä Hesarin pikkukapakoiden joukossa. Sisustukseltaan ravintola muistuttaa tyypillistä halpiskiinalaista. Paikka on huolittelematon, jopa ruma. Siitä huolimatta tai juuri siksi tunnelma on miellyttävän kotikutoinen, ja ripeä ja ystävällinen palvelu saa meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi. Viereisessä pöydässä vietetään syntymäpäiväjuhlia. Aikuiset puhuvat kiinaa ja lapset keskenään suomea. Poistumme ravintolasta tyytyväisinä ja kylläisinä ja toivotamme henkilökunnan kanssa toisillemme hyvät viikonloput.

Porsaanlihaa Beijing Hoi-Sin Chili

Paistetut nuudelit kanalla ja katkaravuilla

Happy Dragon

Pacifico, Helsinginkatu 15

Lauantaiaamu. Puhelimeni on soinut useamman kerran ja viestiäkin on tullut. Herään vasta kolmanteen soittoon. On Jujun syntymäpäivä, ja hänen vaimonsa on kutsunut minut mukaan brunssille, tuolle aamiaisen ja lounaan rennommalle sekasikiölle, Pacificoon juhlistamaan Jujun merkkipäivää. Mukanamme on myös Jukka ja Maarit, jotka ovat Pacificon brunssin veteraaneja, sekä Jujun sisko Sara kuopuksineen.

Pacificossa on kaksi brunssikattausta: klo 11.00 ja 13.00. Otamme valitettavasti osaa ensimmäiseen kattaukseen, ja paikka on ihan täyteen ammuttu. Brunssi maksetaan baaritiskille, jonne on pitkä jono.Brunssin hinta on 12,95 €. Maksutapahtuman yhteydessä mukaan annetaan lautanen.

Ruokaa on neljässä eri pisteessä, joista kaksi on pääsalissa ja kaksi takahuoneessa. Jokaisessa pisteessä joutuu jonottamaan, tämä on selkeästi hyvin suosittu brunssi. Lämpimiä ruokia jonottaessa joutuu venailemaan pitempään, muilla pisteillä jonojen pituus on ihan inhimillinen.

Ensimmäisessä pisteessä on lämpimät safkat ja pientä suolaista. Valittavissa on prinssinakkeja ja lihapullia, paistettuja tomaatteja, munakokkelia, papuja ja muita sörsselejä. Näiden jälkeen on nachoja, salsaa ja chipotlea. Pekonittomuus iskee pahasti silmään. Aamiainen ilman pekonia on kuin maalin tuulettaminen ilman paitaa - keltainen kortti.

Toisessa pisteessä on jogurttia, myslejä, muroja, pakastemarjoja(?), tuoreita hedelmiä ja piirakkaa jälkkäriksi. Takahuoneesta löytyy leipäpöytä, jossa tarjolla on leipää ja sen päälle salamia, kinkkua ja kasviksia, sekä juustoa. Taas harmittaa tuo pekonittomuus. Takaa löytyy myös juomaosasto, josta löytyy kahvia, teetä ja mehuja.

Jukan ja Maaritin mukaan Pacificon brunssi on erittäin tasalaatuinen ja siihen ei koskaan pety, mutta se ei koskaan yllätäkään. Yhdellä lautasella operoiminen osoittautuu ongelmalliseksi siinä vaiheessa, kun on onnistunut kylliksi läträämään eri sooseilla ja puhdas lautas-ala alkaa olla finito. Sosiaalisen median mukaan "pekoni on kovassa harkinnassa syksyn brunssimenuuhun!"

Ruokailun jälkeen "Raatteentiellä" alkaa olla jo riehakas meininki. Kadulla heiluu sulassa sovussa niin krapulan ja nousuhumalan välillä taiteilevia hipstereitä kuin vähän väsähtäneempiä alanmiehiäkin. Joku yrittää värvätä itselleen hakijaa Alkoon.

Pacifico

Tutti frutti

Karhunpoika, Hakaniemenkatu 7

Saavumme sählyn jälkipeleihin ja liitymme siihen seurueeseen, joka on skipannut kebabin ja painellut suoraan Karhunpoikaan.

Juju tilaa pullon Karhun A-olutta (3,90€). Pienen juomalasin näkeminen saa pöydässä aikaan naureskelua ja pälyileviä katseita, jopa suoranaista vittuilua. Karhunpojassa on pienoinen ylpeydenaihe saada iso keskarinsa tarjoiltuna Oiva Toikan Krouvi-oluttuopista. Tavanomaisia laseja kutsutaan naistentuopeiksi. Masa avaa illan isolla pullolla Budvaria (5,70€).

Ensimmäisten jälkeen Masa siirtyy lonkeron pariin. Tarjolle on valittu ehtaa Hartwall Original Long Drinkiä (0,33 l pullo 4,70€), vaikka muuten baarissa on Sinebrychoffin panimon tuotteita. Juju ottaa oluttuopin (4€) ja tiputtaa sekaan shotin Jack Danielsia (4 cl 5,20€). Jujun Sukellusveneen nähtyään Jussi, joka oli kanssamme myös Metro Kebabissa, keksii, että seuraavaksi on juotava  jallusiiderit. Jussin reseptin mukaan kaksi jallusiideriä rakennetaan kolmesta pullosta Crowmooria (0,33 l pullo 5,30€) ja kahdesta jallushotista (4 cl 4,50€). Masa puolestaan pysyy klassikoissa ja tilaa jallukolan (6,10€).

Jossain vaiheessa iltaa Masa kertoo ranskalaisesta loistotuotteesta, Desperados-oluesta, joka sisältää tequilaa. Tämän johdosta Juju ja Jussi päättävät juoda olutta tequilalla. Masa ohjeistaa laittamaan 2 cl tequilaa tuopilliseen, ja siksi pojat ottavatkin tupla-annoksen eli täydet 4 cl per olut. Makua voi kuvailla kahdella sanalla: hyi saatana. Illan aikana Masa innostuu juomaan kanelilla maustettua Fireball-viskiä. Ensimmäinen Fireball menee alas kahvin seassa, toinen raakana, kolmas kolalla ja neljäs raakana yhdessä Coronan kanssa. Masan tuomio on, että Fireball toimii kaikilla edellä mainituilla kombinaatioilla. Viimeisiltä tunneilta Karhunpojassa ei ole muistikuvia hinnoista eikä paljosta muustakaan.

Yhteenveto onnistuneista sählytreeneistä: tunti sählyä, kebab, kuusi tuntia juomista baarissa, kotiin.

Karhunpoika

Metro Kebab, Hämeentie 6

Perjantai-illan sählypelin jälkeen on aika pistäytyä kebabille Hämeentie 6:ssa sijaitsevaan Metro Kebabiin. Metro Kebabin työntekijät ovat bangladeshilaisia, joten tämä kebu saattaa epäilyttää joitakin turkkilaisen herkun ystäviä. Kantri-Masa tilaa Metrospecialin (7,80€) ja Juju kebab orientalin (7,20€). Molemmat päätyvät juomaan ison colan (2€/kpl).

Ennen koehenkilöitä sählyistä kebabille on jo ehtinyt Jussi, jonka (tämänkin) päivän valinta on pitakebab (5,10€). Pita saa syöjältään kiitosta edullisesta hinnasta ja siitä, että liha ei ole huonoa.

Metrospecial-annoksessa on kebablihan lisukkeena salaatin ohella sekä ranskalaisia perunoita että riisiä. Kebabliha on ihan OK, Suomessa se harvoin on edes näin hyvälaatuista. Välillähän Suomessa kebabia ei pysty selvinpäin edes syömään. Riisi tuntuu vähän turhan itämaiselta kebabin rinnalle, mutta se on hyvän makuista. Ranskikset ovat tarpeeksi kuumia ja rapeita, hampurilaispaikoista saa harvoin samalle tasolle yltäviä raneja. Suurta miinusta saa salaattikastike, joka on suorastaan hirveää. Keinotekoisen makuista makeaa sinappista litkua, hyi.

Kebab orientalin lohkoperunat ovat aluksi kuumia ja pahvisia. Perunat pehmenevät ja muuttuvat enemmän suunmukaisiksi ajan kuluessa, kun kebabliha ja kastike luovuttavat niille aromiaan. Lihan tai kastikkeen maku ei ole mitenkään erityisen mieleenpainuva hyvässä tai pahassa. Peruskepsua.

Annokset ovat riittävän isot nälän viemiseksi, ja kebabia on tarpeeksi. Kaiken kaikkiaan, annoskoko ja edellä mainitut makuseikat huomioon ottaen, hinta-laatu-suhteen voi sanoa olevan kohdallaan. Kummaltakin lautaselta löytyy vain yksi orpo vihreä pepperoni, mikä on aika surullista. Aina pitäisi muistaa pyytää laittamaan niitä reilusti.

Metro Kebab

Kuvan pitakebab syötiin toisella kerralla

Heipan Herkkulounas, Kolmas linja 11

Heipan Herkkulounas on pieni 60-lukuhenkinen lounasbaari olematta retroa. Viereisessä korttelissa kulman takana on Oiva Bistro. Kolmannen linjan elämää baarin ikkunan läpi seuratessa voi odottaa Fredin kävelevän ohi vihellellen hetkenä minä hyvänsä. Sisustus koostuu jalkapallojoukkueiden viireistä ja valokuvista sekä kahvi- ja kevytolut-mainoksista. Vastaanotin on viritetty Radio Suomen taajuudelle, ja saamme muun muassa kuulla, millainen merisää on odotettavissa.

Ruokalistalta löytyy leikkeitä, pihvejä, jonkin verran kalaa ja muutamia salaatteja. Päivän lounaslistalle (hintahaarukka 8,80-15,00€) on valittu kahdeksan annosta, mukaan lukien hernekeitto pannarilla, onhan torstai. Torstaisin tarjoillaan myös pähkinävanukasta, jonka saamme kuulla olevan ravintolan suosituin jälkiruoka. Tarjoilijan mukaan jotkut tulevat syömään varta vasten torstaisin saadakseen kyseistä herkkua. Lounasta tarjoillaan klo 10.30-15.30.

Kumpikin tilaa porsaanleikkeen sienikastikkeella (päivän hinta 9,30€) sekä pienen pullon keltaista Jaffaa (2€). Näillä eväillä on rakennettu Suomen moottoritiet. Masalle lisukkeeksi paistetut perunat ja Jujulle ranskalaiset - muut vaihtoehdot ovat muusi, keitetyt perunat, riisi ja kasvikset. Lounaan hintaan sisältyy salaattipöytä, leipä, vesi/mehu/maito/piimä ja kahvi/tee tai jälkiruoka.

Valitsemamme leike on isonpuoleinen, paneroitu ja kyllin rasvainen. Ranskalaisissa on niin paljon suolaa, että sosiaali- ja terveysministeriö kieltäisi annoksen myymisen, jos siitä tietäisi. Sanalla sanoen perunat ovat herkullisia. Lautasen reunaan on pakko hakata ruokalusikallinen ruskeaa HP-kastiketta. Ravintoympyrän täydentää minimaalinen määrä keitettyjä herneitä ja porkkanoita, jotka tietenkin jätetään lautasen reunalle koskemattomina.

Asiakaskunta koostuu paikallisista asukkaista ja ruumiillisen työn tekijöistä. Todennäköisesti olemme ainoat, joille käynti Heipan Herkkulounaassa on ensimmäinen. Naapuripöydässä raksamiehet luonnostelevat muistiinpanoja lautasliinaan. Tästä ravintolasta ei kukaan poistu nälissään.

Heipan Herkkulounas

Porsaanleike sienikastikkeella

Sivukirjasto, Fleminginkatu 5

Aurinko on mennyt pilveen ja kesäilma alkanut viilentyä, minkä johdosta lähdemme pois Prankkarin terassilta tärisemästä läheisen Sivukirjaston viiihtyisiin sisätiloihin. Masa tilaa cappuccinot (à 3€), ja skottibaarimige Huss tiedustelee, saisiko mahdollisesti olla muutakin. Luonnollisesti Masa tilaa Jallua. Tarjolla on Sheriffin lisäksi poikkeuksellisesti myös Luutnanttia. Masa valitsee vaihtelun vuoksi kahden tähden Jallun (4 cl à 4,50€).

Sivukirjastossa soi country, joka luo alakuloista ja odottavaaa tunnelmaa. Terassilla on täyttä, ja olemme ainoat asiakkaat sisätiloissa, minkä vuoksi Hussilla on aikaa jutella kanssamme kitaroistamme.

Kahvi on Segafredoa, joka on suosittu merkki mutta ei kummankaan oma lemppari. Cappuccinosta erottuu kahvipavun paahdosta aiheutuva palaneen vivahde, jonka voi jotenkuten peittää sokerilla. Lämmiteltyämme kahvin parissa tilaamme vielä tuopit Keisari Luomua (à 4,30€), joka on hanassa samanhintaista kuin Karhu III.

Vaikka käyntimme aikana sisällä on tyhjää, voi Sivukirjastossa olla iltaisin vaikea saada istumapaikkaa. Baarissa on laaja olutvalikoima, jonka sisällöstä henkilökunta osaa kertoa kattavasti. Perältä löytyy kirjasto, joka koostuu tietokirjoista ja satunnaisista romaaneista laidasta laitaan. Kovatasoista Ismon yleistietovisaa järjestetään maanantaisin alkaen klo 18:30.

Sivukirjasto

Prankkari, Kaarlenkatu 1

Omistajaa vaihtaneen Prankkarin ikkunoissa on vielä vanhat Sivuraiteen teipit, kun pistäydymme visiitille. Päätämme ruokailla terassilla, koska sisätilat eivät ole kovin houkuttelevat, ja ulkonakin tarkenee oleskella tänä kesäisenä päivänä.

Olemme tulossa Heinähatun terassilta, ja soittovehkeet ovat edelleen mukanamme. Juju istuu terassille soitinkoteloiden kanssa, ja Masa käy sisällä hakemassa juomaa ja tekemässä ruokatilauksen. Masa yllättää Jujun tuomalla pöytään kannullisen sangriaa (12€), vaikka Juju on pyytänyt bisseä (3,50€/iso Koff-tuoppi) juomakseen.

Sangria on makeaa, esanssisen mehuista ja muistuttaa maultaan aika paljon Fresitaa. Hedelmiä ei ole lainkaan, ja punaviini voisi olla tukevampaa. Hedelmien puute menee henkilökunnan mukaan  omistanjanvaihtoon liittyvän siirtymätilan piikkiin.

Hetken päästä pöytäämme tuodaan kevyeksi myöhäiseksi lounaaksi Tosimiehen vege -nimellä kulkeva pizza, jonka syömme littiin. Tosimiehen vege (8€) sisältää salamia, kinkkua ja pekonia. Pizza täyttää ihraiset odotukset olematta kuitenkaan liian rasvainen. Mitään yllätyksiä tämä hyvä peruslätty ei tarjoa. Tosimiehen vegen voisi kuvitella sopivan erinomaisesti kosteaa juhlaa seuraavan nuutuneen olon huojentamiseen.

Tosimiehen vege con sangria

Prankkari (uudet teipit)

Heinähattu, Vaasankatu 23

Kuuma lauantai-iltapäivä, takana hikiset bänditreenit. Lähdemme Vallilasta jäähdyttelemään Kallion rokujen suosimaan Heinähattuun. Asetumme kitaroinemme aurinkoiselle terassille hieronta- ja strippiluolien väliin Vaasankadulle.

Juomiksi Masa hakee baarista itselleen pullon Hartwallin lonkeroa (5,20€) sekä Jujulle tuopin paikan hanaolutta, joka on Heinähatussa Laitilan Kukkoa (4,20€).

Heiniksen terassi on mukavanlainen, ehkäpä hieman askeettinen, joku saattaisi sanoa sitä rouheaksi. Terassille paistaa aurinko mukavasti iltapäivällä. Tunnelma terassilla on seisahtunut ja kiiretön. Ravintolan kovaäänisissä soi Badding. Kesä kaupungissa on parhaimmillaan.

Heinähattu

Hesari #4 elintarvikekioski, Helsinginkatu 4

Hesari #4 elintarvikekioski on elintarvikekioski, joka riistää jengiä öisin (auki 20.30-5.30). Paska paikka. Röökiaskista veloitettiin euro ylimäärästä, eikä ne edes avanneet sitä askia. Boikottiin. Röökit kannattaa yöaikaan mieluummin hakea parinsadan metrin päässä olevasta Hämeentien 24/7-Alepasta.

Hesari #4

Vegemesta, Vaasankatu 6

Seisomme Flemarilla lauantain ensimmäisinä tunteina, pilkun jälkeen. Olemme jo suuntaamassa nakkikioskille, kun kohtalon oikusta meitä vastaan tulee kaksi tuttavaa. Meidät johdatetaan vastakkaiseen suuntaan kohti Vaasankatua ja Vegemestaa.

Kantri-Masa ottaa Piraatin (6,20€), joka on Vegemestan suosituin hampurilainen. Juju valitsee burgerikseen Tuplajuuston (7,90€). Piraatti saa kehuja savuisesta ja jopa pekonia lähentelevästä maustaan. Tuplajuusto on reilunkokoinen hampurilainen, josta lähtee nälkä ilman että seurauksena on ällöttävä ähky, toisin kuin perinteisen grillimätön jälkeen. Maku on kiitettävä, jopa raikas. Erityisen miellyttävää on, että lisukkeita ei ole tapettu valkosipulitahnalla. Ruokajuomaksi valitsemme hippien ja globalisaation vastustajien suosikkilimonadia Bionadea (2,60€). Limuhyllystä löytyy myös toinen hippejä kiinnostava juoma, joka on kofeiinipitoinen Club-Mate (2,60€).

Työvuorossa oleva kaksikko ravitsee öiset lihastakieltäytyjät tehokkaan päättäväisellä otteella, kuitenkin ystävällisesti. Meidät toivotetaan tervetulleiksi uudelleen myös vähemmän päihtyneinä.

Vegemesta

Pulmu, Fleminginkatu 13

Lyöttäydymme tiskille kiitoradan ääreen. Kantri-Masa tilaa rocks-lasiin Navy Jerry's -rommia jäillä, vähän colaa, kertaa kaksi. Baarimikko hiljentää musiikin vetämällä liu'ut alas ja pyytää toistamaan tilauksen, jotta koko baari kuulee. Masa tekee työtä käskettyä, johon baarimikko toteaa päätään pyöritellen, että "täällä tilataan baaria kahteen lasiin". Saamme laseihimme mainitun tilauksen, mutta Sailor Jerry -rommilla (à 7,50€).

Rommikolan maku on pehmeä. Juju tilaa vielä Sailor Jerryt kuivana (à 6,50€). Tämä rommi on hyvinkin miellyttävän makuista. Olvi-pintin hinta olisi 4,50€, mutta jätämme tällä kertaa bisset väliin.

Rommien jälkeen Juju bongaa baaritiskin takana olevan appelsiinipussin. Kysymme, voisimmeko saada jotain, mihin tulee appelsiinia. Meille ehdotetaan parasta screwdriveria, jota olemme koskaan juoneet, ja tartumme tarjoukseen. Selvittyään valomerkin ruuhkahuipusta ja laskettuaan laseihin illan viimeiset kaljat alkaa baarimikko puristaa appelsiineja. Ja niitä appelsiineja menee paljon.

Tunnelma on odottava, kun seuraamme drinkkiemme valmistumista. Vieressämme baaritiskillä hengailevien janoisten uteliaisuutta ja annoskateutta ei voi olla huomaamatta. Lopulta saamme eteemme piripintaan täytetyt lasit. Maku on uskomaton. Maailman parhaat screwdriverit hintaan 10€ kappale.

Tuntematon vierustoveri on illan saatossa menettänyt puhekykynsä. Jotain käsittämätöntä korinaa kuuluu hänen kurkustaan, kun hän vaivoin yrittää tarttua Jujun juomaan. Valitettavasti screwdriver on liian hyvää hukattavaksi. Meitä on jo aiemmin kielletty tarjoamasta tälle persaukiselle raukalle mitään porttikiellon uhalla.

Parasta lentoiluhenkisessä Pulmussa on atmosfääri ja lempeän vittuilun sävyttämä ammattimainen palvelu. Menkää Pulmuun, juokaa hyvin ja tipatkaa Patrickia.

Pulmu

Kallion Seurahuone, Fleminginkatu 6

Kallion Seurahuone on pubi, jonka tilalla oli ennen William K ja sen myös huomaa. Paikka on mukavan oloinen ja kotoisan tuntuinen. Saapuessamme baariin pyydämme baaritiskillä tarjoilijaa suosittelemaan jotain juotavaa. Meitä kehotetaan rajaamaan esimerkiksi oluisiin tai siidereihin. Juju valitsee olutlinjan ja tarkemmin vehnäoluet. Muutamasta eri vaihtoehdosta päädytään tummaan Franziskaneriin: pullon hinta 6,40€. Kantri-Masa ryhtyy siidereihin. Taas kuullaan liuta saatavilla olevia tuotteita, joista haarukoidaan kuivat ei-kotimaiset siiderit. Masan valinta on Henry Westons Vintage Dry: pullon hinta 8,10€.

Kahdessa tv-ruudussa pyörii Canal+:n lähettämää kuvaa edellisviikon Mestarien liigan finaalista Bayern München - Chelsea. Myöhemmin näytetään suorana Espanjan cupin finaali Athletic Bilbao - Barcelona, ilman selostuksia. Asiakkaita on perjantai-iltana klo 23:n aikaan nelisenkymmentä. Musiikkia tulee automaatista kovaa, minkä johdosta keskustelu on äänekästä. Ördääjiä tai riidanhaastajia ei näy.

Serurahuoneella tuoppi Karhua maksaa 3,70€. Häppärihinta on 3,20€. Asiakkaille on tarjolla ilmainen WLAN. Seurahuoneella visaillaan maanantaisin (klo 19.00) ja lauantaisin (klo 17.00) yleistiedon parissa, ja sunnuntaisin (klo 17.00) on musavisa.

Kallion Seurahuone

Seurahuone ulkoa