Lounaskahvila Raiku, Hämeentie 1

On Flow-festivaalin jälkeinen maanantai ja Jujun viimeinen lomapäivä. Päätämme käydä lounaalla ja levykaupassa. Lounaaksi pohdimme thairuokaa, mutta koska Country-Masa on syönyt thaikkua paria päivää aiemmin, päätämme sittenkin valita kotimaishenkistä sapuskaa.

Päädymme Lounaskahvila Raikuun. Saavumme Hämeentie ykkösessä sijaitsevaan Raikuun kello 13:n jälkeen, jolloin lounastajia on kourallinen paikalla. Raiku tarjoaa lounasta maanantaista perjantaihin klo 10:30-16:00. Päivittäin vaihtuvalta listalta löytyy lounas (9,70€), keittolounas (8,80€) ja päivän salaatti (8,80€). Kallein vaihtoehto sisältää lämpimän (liha)pääruoan sekä keiton, salaattipöydän, leivän ja kahvin. Päivän salaatti tarjoillaan valmiina annoksena toisin kuin kaksi muuta vaihtoehtoa, jotka voi rakennella mielen mukaan. Lounaan päälle voi ostaa myös cappuccinoa (3,00€), korvapuustia (1,20€) sekä porkkanakakkua (1,50€).

Kanaa, keittoa ja salaattia

Päivän lounaslistalla on sitruuna-currykanaa, mustajuurikeittoa ja paahdettu paprika-munakoisosalaattia, joista valitsemme kanan. Curry ilmenee kastikkeessa lähinnä keltaisena värinä eikä juuri maistu. Sitruuna taas erottuu sitäkin voimakkaammin. Itse kana on mehukasta. Ateria on viillokkimainen, joskin  joukossa on isojakin kananpaloja. Kanan kanssa on tarjolla mustaherukkahilloa, joka ei välttämättä sovi parhaalla tavalla yhteen vahvasti sitruunaisen kastikkeen kanssa. Lisukkeena on riisiä ja keitettyjä perunoita, jotka eivät ole ollenkaan kumimaisia toisin kuin Country-Masa on ennakkoon epäillyt. Kaiken kaikkiaan sitruuna-currykana-ateriaa voi kuvata koti- tai kouluruokamaiseksi - hyvää, mutta ei herätä suurempia tuntemuksia.

Mustajuurikeiton kanssa on tarjolla krutonkeja. Soseutettu keitto on pehmeän kevyttä ja hyvin maustettua. Salaattibuffetissa on tomaatti-kevätsipuli-jenkkisalaattia, papusekoitusta, raastettua kaalia, kukkakaalia, punajuurta, tillillä maustettua kurkkua ja lanttua kermaviilikastikkeessa. Pavut ovat maukkaita, muutoin salaatit ovat jokseenkin yhdentekeviä.

Tarjolla tänään

Ravintolan ilmapiiri on hiljainen ja hieman nuutunut. Paikkaan ei tulla seurustelemaan vaan täyttämään vatsat. Lounaslistalla on pitkin viikkoa lähinnä perusvarmoja "suomalaiseen makuun" (jos ilmaus sallitaan) helposti yhdistettäviä vaihtoehtoja. Palvelu on innostumattoman asiallista. Neliönmalliset tarjottimet ovat pieniä, ja niihin saa vain yhden lautasen kerrallaan. WC on poikkeuksellisen siisti.

Lounaan nautittuamme siirrymme kohti Punavuorta. Siellä suuntaamme nimiä mainitsematta erääseen legendaarisehkoon levykauppaan, joka muuttaa syksymmällä Iso-Robalta Hesarin ja Flemarin kulmaan. Tervetuloa Kallioon!

Salpimienta, Fleminginkatu 7

Sanotaan, että pizza on paskimmillaankin parasta. Ei muuten pidä paikkaansa.

Ravintola Salpimienta sijaitsee Flemarilla entisen Merirosvon paikalla. Perjantai-iltana puoli kahdeksan aikaan melkein kaikissa ravintolan pöydissä on asiakkaita, ja sisäilman halkaisee viiltävä nousuhumalaisen keski-iän ohittaneen naisen ääni. Saamme paikan ikkunapöydästä, kun pizzoja mukaan ottava seurue tekee sopivasti lähtöä meidän astuessamme sisään.

Salpimienta

Iso kolmostuoppi maksaa ennen klo 18:aa 3,30€ ja sen jälkeen 3,80€. Ruokalistalta löytyy pizzaa, pannupizzaa ja kebabia. Listalla on mm. Merirosvo special, jota täytteidensä perusteella kutsutaan yleensä Empire specialiksi. Salpimientasta saa Empireä ilman specialia eli kinkkua ja tuplajuustoa. Listan mukaan vegaaneille on tarjolla soijavaihtoehtoja. Lisätoimenpiteistä kuten täytteen vaihtamisesta tai pizzan puolittamisesta veloitetaan yksi euro. Extratäytteet kustantavat 1,50€. Vesilasin hinta on 0,50€.

Masa tilaa Tornadon (salami, kebabliha, jalopeno,  tuore sipuli, feta - hinta 8,50€) ja pullon Coronaa (4€). Jujun valinta on Hovin special (salami, kinkku, kebabliha, pekoni, tuore tomaatti, kananmuna - hinta 8,50€) ja iso kolmonen.

Tyypilliseen kalliolaiseen tapaan seiniltä löytyy puolipaneelit ja tiilikuvioinen verhoilu. Kuten tavallista täälläkin on televisio päällä. Poikkeuksellisesti kanava on äänetön Yle TV1 vaikka lähetyksessä ei ole edes vuorossa urheilua. Baaritiski muistuttaa kansallisromanttiseen tyyliin halkopinoa (mitä vittuu?). Lisäksemme ravintolassa on yksi ruokailija, muut juovat olutta. Asiakkaiden ikä vaihtelee arviolta 20:sta 60:een. Trendikkyys on tästä paikasta kaukana.

Tiski

Hanaolut maistuu väljähtyneelle. Ehdimme jo ihmetellä, kuinka kauan annostemme valmistaminen kestää, kun lätyt tuodaan pöytään. Kummankin pizzat ovat reunoilta mustiksi palaneet. Jujun pizzassa on reikä(???). Mahdollisesti olemme saaneet eteemme kautta aikain huonoimmat pizzat. Pizzoissa on niukasti täytettä, ja ne ovat kooltaan "sopivia" mutta vaikuttavat pienemmiltä kuin Kalliossa yleensä. Jujun pizza maistuu pääasiassa noelle ja suolalle, joskin kananmuna olisi kaivannut enemmän sitä suolaa. Arvoitukseksi jää, sisältääkö pizza tuoteselosteen mukaista kinkkua. Lautasella on karrelle kyrvähtänyt liuske, joka muistuttaa maultaan uuniin unohdettua Saarioisten kuraläppää. Masan pizzasta on ilmeisesti tyystin jäänyt pois tuore sipuli, ja fetakuutioita on ruhtinaalliset viisi kappaletta. Makuina erottuu suola ja jalopeno. Täytteiden vähäisyydestä johtuen pizzaa ei voi suositella krapula-ateriaksi.

Pizza disastro

Pizza catastrofe

Tarjoilija hakee lautaset mustine pizzanreunoineen ja kysyy, oliko reuna liian kovaa. Selvästi henkilökunta on itsekin huomannut, että ei mennyt ihan putkeen. Silti ilmassa on seivailun makua, kun kommenttimme palaneesta ruoasta kuitataan selityksellä, että reunat tummuvat usein kun pizza on paksu. Paksujahan lättymme eivät olleet, mikä voi joidenkin mielestä olla positiivinen piirre. Aterian jälkeen on nälkä ja palaneen maku suussa.

Se ensimmäinen ruokailija on syönyt pizzansa kokonaan, ja naapuripöytään tarjoiltava pizza näyttää normaalilta. Mahdollisesti meillä kävi huono tuuri, kun lätyt paloivat. Me tuskin menemme Salpimientaan toiste.

Tam Tam, Hämeentie 16

Tam Tam on jo toinen afrikkalainen ravintola Kalliossa. Tällä hetkellä se on kuitenkin ainoa laatuaan, sillä Kolmannen linjan Baobab on jo sulkenut ovensa. Hämeentien ja Neljännen linjan kulmasta löytyvä ravintola tarjoaa tilat noin 20 ruokailijalle. Seinillä on kirjavasti värejä kuten vihreää, purppuraa ja oranssia. Esillä on afrikkalaista(?) nykytaidetta, ja sisustus on toteutettu hyvällä maulla.

Tam Tam

Listalla on viisi ruokalajia, joista kunkin voi valita joko kasvis-, kana-, kala- tai lihavaihtoehtona. Liha tarkoittanee nautaa. Annosten hinnat vaihtelevat yhdeksästä kahteentoista euroon.

Masa tilaa madesun kanalla (à 9,90€) ja Juju benachinin kanalla (à 9,90€). Juomiksi tilataan mango- ja guava-Rubiconit (à 2,50€). Madesu on mautonta ja vaatii enemmän Maggi-kastiketta, joka ruokalistallakin annoksen kohdalla erikseen mainitaan. Kanan lisäksi lautaselta löytyy vaaleaa riisiä ja papumössöä. Benachin sisältää herne-maissi-paprikasekoitusta, sipulia ja makaronia sekä ruskeaksi värjättyä riisiä. Maultaan annos on hyvin mieto, mutta Maggi-kastikkeen lisääminen auttaa asiaa. Soijan ja etikan sekoitukselta maistuva (mutta soijaton) Maggi tuntuu olevan annosten keskeinen ainesosa. Lisukesalaatti koostuu lehtisalaatista, kurkusta, tomaatista ja sinappikastikkeesta. Kastike ja tomaatti eivät maistu kovin hyvälle.

Benachin

Madesu

Annoksista jää päällimmäisenä mieleen yrittämisen puute. He-ma-pa ja euron makaronit tekevät ruoasta väistämättä halvanoloisen. Benachin olisi ollut jopa parempi pelkällä sipulilla höystettynä. Joko annoksiin pitäisi satsata enemmän tai sitten hintoja pitäisi tiputtaa. Kannatamme ensimmäistä vaihtoehtoa. Masa on aiemmin syönyt Tam Tamissa pähkinäisen labandan, joka maistui ja näytti hyvin pitkälti samalta kuin berliiniläisessä Senegambia-ravintolassa. Juju on hiljattain palannut Gambian-lomalta hyvinsyöneenä ja on siksi hieman kriittinen annoksensa suhteen.

Juomat

Hinta-laatu-suhde on aavistuksen etukenoinen, mutta voisimme harkita uutta visiittiä. Tam Tamista saa turvallista eksotiikkaa, ja ravintola on tervetullut lisä kalliolaiseen ravintolamiljööseen varsinkin, jos annoksia hieman petrataan.

Keskeinen ainesosa

Ravintola Sävel, Hämeentie 2

Saavumme Säveleen sunnuntai-iltapäivänä puoli viiden aikaan. Olemme kulkeneet hyisen ja pitkän taipaleen Kruununhaasta Hakaniemeen keskellä pimeää marraskuuta. Tilaamme alakerrassa sijaitsevalta baaritiskiltä kummallekin Sävelen burgerin (à 17,50 €) ja ison lasin jaffaa (à 3,80 €) ja raahustamme yläkertaan. Etukäteen jo jännittää, kuinka selviää isosta burgerista ennen kuin on saanut edes lautasta eteensä.

Ravintola Sävel

Edellisenä iltana tai paremminkin yönä olemme viettäneet Masan synttäreitä. Krunan kierros on kulkenut reittiä Masan residenssi - Harry's - Marian Helmi - KGB - Masan residenssi. Sävelessä on kohtalaisesti asiakkaita, joiden synnyttämä puheensorina ja aterimien kilinä viiltävät päätä. Paha olo. Nyt ei pitäisi olla muualla kuin kotona. Onneksi Sävelen valaistus on tarpeeksi himmeä.

Ravintola Sävelen nimikkoburgerissa on kaksi jauhelihapihviä, jotka ovat vähärasvaisia ja siinä rajoilla, ovatko jo liian kuivia. Tätä kompensoi pihvien välissä oleva joidenkin mielestä liian kevyesti paistettu pekoni. Mainittujen lihojen lisäksi burgerista löytyy paistettu kanamuna, tomaattia, salaattia ja chilimajoneesia.

Sävelen burgeri

Ranejen määrä näyttää pienentyneen puoleen sitten edelliskerran. Niitä on riittävästi nytkin, ja vähän jää syömättä. Perunoiden päälle on ripoteltu grillimaustetta tai jotain vastaavaa, suolaa potuissa on tarpeeksi. Lautaselle on myös laitettu marinoitua punasipulia, melko voimakasta aiolia ja salsaa, joista kaksi ensimmäistä toimii erittäin loistavasti krapulaiseen ihmiseen.

Kokonaisuutena burgeri on hyvä ja monipuolinen, mutta hintavanpuoleinen. Sämpylä on pehmoista pullaleipää, joka hajoaa helposti eikä sovellu käsin syömiseen. Valmispihvien käyttö on toki valitettavaa, ja ne pihvit voisivat olla hieman rasvaisempia. Pekonin voisi paistaa rapeaksi. Onneksi pekonia on burgerissa paljon.

Päätämme tilata vielä pirtelöt (à 5,50 €) jälkiruoaksi. Masa valitsee mauksi banaanin ja Juju vadelman. Blenderin käynnistymisestä lähtevä ääni on aiheuttaa sydänkohtauksen. Pirtelö on hieman liian makeaa, mutta sopivanpaksuista niin, että väsynytkin ruokailija saa sen pillillä nautittua.

Pirtelöt

Sävelen burgereissa on muutamia ongelmia. Classicburgerissa ei ole pekonia, muuten se toimisi erittäin hyvin. Sävelen burgerissa taas ei ole cheddarjuustoa, mutta se sisältää paistetun kananmunan. Masan mielestä kananmunat missään muodossa eivät kuulu hampurilaiseen. Annoskoot ovat hervottomat. Classicburgerin pystyy vielä vetämään, mutta Sävelen burgeri on älyttömän kokoinen.

Little Hong Kong, Toinen linja 11

Blogin Kiinaviikot jatkuvat. Vieläkin. Kävimme keskustelua aiheesta "seuraavalla kerralla ei sitten mennä kiinalaiseen" ja tuntia myöhemmin löydämme itsemme kiinalaisesta ravintolasta. Tällä kertaa menemme Little Hong Kongiin, joka on Masalle uusi tuttavuus. Juju on täällä käynyt jo aiemminkin, mutta edellisestä kerrasta on ainakin vuosi aikaa.

Little Hong Kong on siisti ja hillityn Kiina-henkisesti sisustettu. Vaaleansinisten seinien päälle on lyöty puolipaneeli ja boordi, jossa on jotain kullanväristä ornamenttia punaisella pohjalla. Tiskillä lohikäärmepylväät vartioivat kahden pannun Moccamasteria. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat -  vahakankaiset toki. Ulkona kesää odottaa terassirakennelma.

Little Hong Kong

Istumme pöytään ja saamme ruokalistat. Ensimmäisellä sivulla on juomavaihtoehtoja. Masan silmiin on jo pongahtanut isot Zhujiang-olutmainokset seinällä. Zhujiang on hieman toista kiinalaista olutta, tästä blogistakin tuttua, Tsingtaota vahvempaa ja maistuvampaa. Selaamme ruokalistaa läpi ja päädymme seuraaviin valintoihin: Jujulle Kolme pientä ateriaa ja Masalle Porsasta Ma La. Tarjoilija tiedustelee, saako Ma La olla tulista. Olutta tilatessamme käy harmiksemme ilmi, että Zhujiangia ei olekaan saatavilla. Tsingtaota (4,90€) kuitenkin löytyy, ja tilaamme sitä pullot molemmille.

On myöhäinen arki-ilta, ja ravintolassa ei lisäksemme ole muita ruokailijoita. Yksi asiakas käy visiittimme aikana hakemassa noutoruokaa. Annoksiemme valmistumista odotellessamme kuuntelemme, kuinka keittiöstä kantautuu vaimeasti veitsellä pilkkomisen ja pannun sihinän ääniä radion säestyksellä. Korvaan tarttuu radiokanavan ohjelmavirrasta mm. Chris Rean Road to Hell.

Jujun tilaama annos Kolme pientä ateriaa (11,50€) sisältää härkää ja vihanneksia, kanaa tomaattichilikastikkeessa ja jättikatkarapua osterikastikkeessa. Naudanliha on elastista ja muistuttaa laitoskebabia. Broileri on juuri ja juuri kypsäksi paistettua, ja maidonvaaleaa lihaa olisi voinut ruskistaa hieman. Tipun maussa sinänsä ei ole valittamista. Aavistuksen liian pehmeiksi päästettyjä jättikatkarapuja on miedon osterikastikkeen seassa yhteensä kaksi kappaletta. Suuhun jää kevyt meren maku.

Kolme pientä ateriaa

Porsas Ma La (9,00€) on yllättävän tulinen. Yleensähän tällaisissa kinkkirafloissa tuliset ruoat eivät ole nähneetkään tulista. Hikeä tämä ei kuitenkaan otsalle nosta, vaikka melkein voisi luulla, että kyseinen reaktio tapahtuisi ruokailijassa. Porsaassa ei ole valittamista ja kasviksetkaan eivät ole ylikypsiä. Kaikki ainekset ovat vain käyneet pannulla. Kastike on vetinen eikä limainen niin kuin kiinalaisissa safkoissa yleensä. Iso ja chilinen annos vaikuttaa keitolta, joka pitäisi syödä riisin kanssa.

Porsas Ma La

Annokset ovat riittävän isoja, ja ruokailun jälkeen on kohtalaisen turvonnut olo. Reilun kympin hintainen Kolme pientä ateriaa jättää monilta osin toivomisen varaa niin, että kustannus menee väistämättä vähän yläkanttiin. Naudanlihan valmistaminen ei ole tämänkään kiinalaisen ravintolan ydinosaamista. Porsas toisaalta on erittäin hyvää.

South Beauty, Sörnäisten rantatie 8

Koska pidätämme oikeuden venyttää henkisen Kallion rajoja parhaaksi katsomallamme tavalla, voimme surutta käväistä jälleen kulinaristisella retkellä maantieteellisen Kallion ulkopuolella Hakaniemessä. Tällä kertaa sivuttaisliikkeemme kohdistuu Sörnäisten rantatien ja Hakaniemenkujan kulmaan, josta löytyy ravintola South Beauty. Blogin Kiinaviikot jatkuvat, siis.

South Beauty

Sählytreeneistä mukaamme on lähtenyt Teemu. Ravintolaan saavuttuamme meidät ohjataan saliin, joka on pari askelmaa katutason yläpuolella. On painostavan hiljaista. Musiikkia ei taustalla ole, ja tänä lokakuisena perjantai-iltana ravintolassa aterioi meidän seurueemme lisäksi vain yksi asiakas. Sisustukseltaan South Beauty on vaalean beigen värinen ja epäkiinalaisen laitosmainen. Toki Kiina-tilpehööriä on jonkin verran.

Sali ja taka-alalla maksava asiakas kassalla

Ruokalistat saatuamme pohdimme hetken aikaa kunnes Teemu tilaa Peking nautaa (7,5€), Juju Kanaa Sechuan (7€) ja Masa Porsasta chilikastikkeessa (7€).  Jätettyämme ruokatilaukset sisään pyydämme olutta. Tarjolla on vain ykkösolutta, mikä tuntuu ensin pieneltä maailmanlopulta. Masa olisi halunnut Tsingtaota. Päädymme silti kukin ottamaan pullon Koffia (à 2€). Koffin ykkönen toimii ihan hyvin sählyn jälkeiseen nestevajauteen, pettymys ei olekaan ehkä niin suuri kuin miltä se aluksi vaikutti.

Peking nauta

Teemun riskiveto osoittautuu onnistuneeksi valinnaksi: naudanliha on pehmeää eikä purukumimaista toisin kuin tämän hintaluokan kiinalaisissa yleensä. Tulisuus on Teemun mukaan sopiva. Sechuan kana on mehukasta. Annos on merkitty ruokalistalla erittäin tuliseksi samoin kuin Masan possu, joka maistuu sekin hyvälle. Erittäin tulista kumpikaan tosin ei ole vaan sekä kanan että porsaan maku kehittyy miedosta kohti tulista päätyen lopulta tilaan "ei tää nyt niin tulista oo, mut on täs ehkä jonkin verran chilii". Punainen ihmemauste, toisin sanoen hikiuute, yhdessä annosten chilisyyden kanssa nostattaa lopulta ujon hien pintaan, ellei sitten kyseessä ole urheilun sekä saunomisen aiheuttama jälkihiki.

Kana Sechuan

Jokaisen annoksen kastikkeesta löytyy samat kasvit: bambua, sipulia, vihreää paprikaa, purjoa ja porkkanaa. Kastike on sakeaa ja alkaa tympiä lihan loputtua, kun pieni etikkamaisuus alkaa lyödä läpi. Niinpä epäilemme, että kaikilla onkin ollut samaa kastiketta lautasella ruokalajien nimistä huolimatta. Porkkanan kypsyysaste on täydellinen - se on selkeästi vain käynyt pannulla ja on mukavan rapsakkaa.

Porsas chilikastikkeessa

Annokset eivät ole yhtä rasvaisia kuin vaikkapa taannoin Happy Dragonissa. Riisi on aseteltu muotilla lautasille pieniksi kummuiksi, ja risteilevää riisikippoa ei näy. Lautaskoot ovat riittävät, ja jokaiselta jää ainakin vähän riisiä syömättä. Makuun kaikki ovat pääosin tyytyväisiä varsinkin lihojen suhteen, vaikka kastike jättää hieman toivomisen varaa. Hintataso on kovin alhainen. Luultavasti paljon tätä halvemmalla ei pääruokaa kiinalaisesta ravintolasta itäisen kantakaupungin alueella saa. Vatsat täynnä lähdemme jälleen Karhunpoikaan jälkipeleihin.

Happy Dragon, Helsinginkatu 11

Takana jälleen yhdet bänditreenit. Saavumme sporalla Kurviin ja lähdemme kävelemään Hesarin pohjoispuolta pitkin. Päädymme ensimmäiseen ruokapaikkaan, kiinalaiseen ravintola Happy Dragoniin, joka on kummallekin uusi tuttavuus. Ravintola on pieni ja nuhjuinen, ja siellä on 20 asiakaspaikkaa. Seinillä on vaaleaa tapettia ja ruskeaa puolipaneelia. Taulujen kuvastona on karppeja, kukkia ja lintuja sekä kiinalaista kalligrafiaa. Sisustuksen kruunaavat itämainen rihkama paperilyhtyineen ja patsaineen ja 70-lukulaiset keltaruskeat kattolamput pöytien yllä. Joka puolella on tarjouksista kertovia lippulappusia.

Saapuessamme ravintolaan meiltä tiedustellaan, syömmeko paikan päällä vai otammeko annokset mukaan - erikoishintaisia takeaway-annoksia on tarjolla paljon, mistä myös ravintolan ulkopuolinen kyltti kertoo. Ravintolan annosten hinnat vaihtelevat seitsemästä yhteentoista euroon, takeawayn voi saada halvemmallakin. Päätämme jäädä, minkä jälkeen meidät ohjataan istumaan ainoaan vapaaseen pöytään, jota peittää saatanan ruma vahakankainen pöytäliina. Saamme nopeasti ruokalistat ja juomat, eikä annostenkaan valmistumisessa kestä kauan.

Kumpikin ottaa juotavaksi 0,33 litran pullon Tsingtaota (4,90€), joka on maailman suosituin kiinalainen olutmerkki Kiinan ulkopuolella. Tsingtao on maukas saksalaistyyppinen lager, ja se sopii hyvin yhteen kiinalaisen ruoan kanssa.

Masa tilaa porsaanlihaa Beijing Hoi-Sin Chili (8,50€). Jujun valinta on paistetut nuudelit kanalla ja katkaravuilla (8,50€) tulisella kastikkeella. Molempien annosten oheen on ruokalistassa merkitty yksi chili tulisuuden asteen osoittamiseksi. Nuudelit voit pyytää myös miedolla kastikkeella.

Masan annoksessa on porsaan ja Hoi-Sin-kastikkeen lisäksi ainakin paprikaa ja bambua, ja se tarjoillaan riisikulhon kanssa. Tulisuutta on suomalaisittain sopivasti, potkua ei juuri ole, mutta chilin tuntee. Annos sopii suolaisen ruoan ystävälle, sillä soijakastiketta ei tarvitse lisätä.

Nuudelit maistuvat täyteläiselle ja rasvaiselle kuten asiaan kuuluukin. Pinnalle on ripoteltu ilmeisesti seesaminsiemeniä. Katkaravut ovat pieniä ja mauttomia. Kana maistuu... kanalle, se on hyvää, mutta sitä voisi olla enemmän. Lisäksi nuudelien seasta löytyy sipulia, paprikaa ja pikkuisia porkkananpaloja. Varsinkin sipuli täydentää annosta hienosti. Kastike on täysosuma, chiliä löytyy riittävästi, mutta ei liikaa. Kerrankin mystiseen punaiseen mausteseokseen, jota kiinalaisista ravintoloista aina löytyy, ei ole  tarvetta kajota.

Happy Dragon on positiivinen yllättäjä Hesarin pikkukapakoiden joukossa. Sisustukseltaan ravintola muistuttaa tyypillistä halpiskiinalaista. Paikka on huolittelematon, jopa ruma. Siitä huolimatta tai juuri siksi tunnelma on miellyttävän kotikutoinen, ja ripeä ja ystävällinen palvelu saa meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi. Viereisessä pöydässä vietetään syntymäpäiväjuhlia. Aikuiset puhuvat kiinaa ja lapset keskenään suomea. Poistumme ravintolasta tyytyväisinä ja kylläisinä ja toivotamme henkilökunnan kanssa toisillemme hyvät viikonloput.

Porsaanlihaa Beijing Hoi-Sin Chili

Paistetut nuudelit kanalla ja katkaravuilla

Happy Dragon