tiistai 13. elokuuta 2013

Lounaskahvila Raiku, Hämeentie 1

On Flow-festivaalin jälkeinen maanantai ja Jujun viimeinen lomapäivä. Päätämme käydä lounaalla ja levykaupassa. Lounaaksi pohdimme thairuokaa, mutta koska Country-Masa on syönyt thaikkua paria päivää aiemmin, päätämme sittenkin valita kotimaishenkistä sapuskaa.

Päädymme Lounaskahvila Raikuun. Saavumme Hämeentie ykkösessä sijaitsevaan Raikuun kello 13:n jälkeen, jolloin lounastajia on kourallinen paikalla. Raiku tarjoaa lounasta maanantaista perjantaihin klo 10:30-16:00. Päivittäin vaihtuvalta listalta löytyy lounas (9,70€), keittolounas (8,80€) ja päivän salaatti (8,80€). Kallein vaihtoehto sisältää lämpimän (liha)pääruoan sekä keiton, salaattipöydän, leivän ja kahvin. Päivän salaatti tarjoillaan valmiina annoksena toisin kuin kaksi muuta vaihtoehtoa, jotka voi rakennella mielen mukaan. Lounaan päälle voi ostaa myös cappuccinoa (3,00€), korvapuustia (1,20€) sekä porkkanakakkua (1,50€).

Kanaa, keittoa ja salaattia

Päivän lounaslistalla on sitruuna-currykanaa, mustajuurikeittoa ja paahdettu paprika-munakoisosalaattia, joista valitsemme kanan. Curry ilmenee kastikkeessa lähinnä keltaisena värinä eikä juuri maistu. Sitruuna taas erottuu sitäkin voimakkaammin. Itse kana on mehukasta. Ateria on viillokkimainen, joskin  joukossa on isojakin kananpaloja. Kanan kanssa on tarjolla mustaherukkahilloa, joka ei välttämättä sovi parhaalla tavalla yhteen vahvasti sitruunaisen kastikkeen kanssa. Lisukkeena on riisiä ja keitettyjä perunoita, jotka eivät ole ollenkaan kumimaisia toisin kuin Country-Masa on ennakkoon epäillyt. Kaiken kaikkiaan sitruuna-currykana-ateriaa voi kuvata koti- tai kouluruokamaiseksi - hyvää, mutta ei herätä suurempia tuntemuksia.

Mustajuurikeiton kanssa on tarjolla krutonkeja. Soseutettu keitto on pehmeän kevyttä ja hyvin maustettua. Salaattibuffetissa on tomaatti-kevätsipuli-jenkkisalaattia, papusekoitusta, raastettua kaalia, kukkakaalia, punajuurta, tillillä maustettua kurkkua ja lanttua kermaviilikastikkeessa. Pavut ovat maukkaita, muutoin salaatit ovat jokseenkin yhdentekeviä.

Tarjolla tänään

Ravintolan ilmapiiri on hiljainen ja hieman nuutunut. Paikkaan ei tulla seurustelemaan vaan täyttämään vatsat. Lounaslistalla on pitkin viikkoa lähinnä perusvarmoja "suomalaiseen makuun" (jos ilmaus sallitaan) helposti yhdistettäviä vaihtoehtoja. Palvelu on innostumattoman asiallista. Neliönmalliset tarjottimet ovat pieniä, ja niihin saa vain yhden lautasen kerrallaan. WC on poikkeuksellisen siisti.

Lounaan nautittuamme siirrymme kohti Punavuorta. Siellä suuntaamme nimiä mainitsematta erääseen legendaarisehkoon levykauppaan, joka muuttaa syksymmällä Iso-Robalta Hesarin ja Flemarin kulmaan. Tervetuloa Kallioon!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Salpimienta, Fleminginkatu 7

Sanotaan, että pizza on paskimmillaankin parasta. Ei muuten pidä paikkaansa.

Ravintola Salpimienta sijaitsee Flemarilla entisen Merirosvon paikalla. Perjantai-iltana puoli kahdeksan aikaan melkein kaikissa ravintolan pöydissä on asiakkaita, ja sisäilman halkaisee viiltävä nousuhumalaisen keski-iän ohittaneen naisen ääni. Saamme paikan ikkunapöydästä, kun pizzoja mukaan ottava seurue tekee sopivasti lähtöä meidän astuessamme sisään.

Salpimienta

Iso kolmostuoppi maksaa ennen klo 18:aa 3,30€ ja sen jälkeen 3,80€. Ruokalistalta löytyy pizzaa, pannupizzaa ja kebabia. Listalla on mm. Merirosvo special, jota täytteidensä perusteella kutsutaan yleensä Empire specialiksi. Salpimientasta saa Empireä ilman specialia eli kinkkua ja tuplajuustoa. Listan mukaan vegaaneille on tarjolla soijavaihtoehtoja. Lisätoimenpiteistä kuten täytteen vaihtamisesta tai pizzan puolittamisesta veloitetaan yksi euro. Extratäytteet kustantavat 1,50€. Vesilasin hinta on 0,50€.

Masa tilaa Tornadon (salami, kebabliha, jalopeno,  tuore sipuli, feta - hinta 8,50€) ja pullon Coronaa (4€). Jujun valinta on Hovin special (salami, kinkku, kebabliha, pekoni, tuore tomaatti, kananmuna - hinta 8,50€) ja iso kolmonen.

Tyypilliseen kalliolaiseen tapaan seiniltä löytyy puolipaneelit ja tiilikuvioinen verhoilu. Kuten tavallista täälläkin on televisio päällä. Poikkeuksellisesti kanava on äänetön Yle TV1 vaikka lähetyksessä ei ole edes vuorossa urheilua. Baaritiski muistuttaa kansallisromanttiseen tyyliin halkopinoa (mitä vittuu?). Lisäksemme ravintolassa on yksi ruokailija, muut juovat olutta. Asiakkaiden ikä vaihtelee arviolta 20:sta 60:een. Trendikkyys on tästä paikasta kaukana.

Tiski

Hanaolut maistuu väljähtyneelle. Ehdimme jo ihmetellä, kuinka kauan annostemme valmistaminen kestää, kun lätyt tuodaan pöytään. Kummankin pizzat ovat reunoilta mustiksi palaneet. Jujun pizzassa on reikä(???). Mahdollisesti olemme saaneet eteemme kautta aikain huonoimmat pizzat. Pizzoissa on niukasti täytettä, ja ne ovat kooltaan "sopivia" mutta vaikuttavat pienemmiltä kuin Kalliossa yleensä. Jujun pizza maistuu pääasiassa noelle ja suolalle, joskin kananmuna olisi kaivannut enemmän sitä suolaa. Arvoitukseksi jää, sisältääkö pizza tuoteselosteen mukaista kinkkua. Lautasella on karrelle kyrvähtänyt liuske, joka muistuttaa maultaan uuniin unohdettua Saarioisten kuraläppää. Masan pizzasta on ilmeisesti tyystin jäänyt pois tuore sipuli, ja fetakuutioita on ruhtinaalliset viisi kappaletta. Makuina erottuu suola ja jalopeno. Täytteiden vähäisyydestä johtuen pizzaa ei voi suositella krapula-ateriaksi.

Pizza disastro

Pizza catastrofe

Tarjoilija hakee lautaset mustine pizzanreunoineen ja kysyy, oliko reuna liian kovaa. Selvästi henkilökunta on itsekin huomannut, että ei mennyt ihan putkeen. Silti ilmassa on seivailun makua, kun kommenttimme palaneesta ruoasta kuitataan selityksellä, että reunat tummuvat usein kun pizza on paksu. Paksujahan lättymme eivät olleet, mikä voi joidenkin mielestä olla positiivinen piirre. Aterian jälkeen on nälkä ja palaneen maku suussa.

Se ensimmäinen ruokailija on syönyt pizzansa kokonaan, ja naapuripöytään tarjoiltava pizza näyttää normaalilta. Mahdollisesti meillä kävi huono tuuri, kun lätyt paloivat. Me tuskin menemme Salpimientaan toiste.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Tam Tam, Hämeentie 16

Tam Tam on jo toinen afrikkalainen ravintola Kalliossa. Tällä hetkellä se on kuitenkin ainoa laatuaan, sillä Kolmannen linjan Baobab on jo sulkenut ovensa. Hämeentien ja Neljännen linjan kulmasta löytyvä ravintola tarjoaa tilat noin 20 ruokailijalle. Seinillä on kirjavasti värejä kuten vihreää, purppuraa ja oranssia. Esillä on afrikkalaista(?) nykytaidetta, ja sisustus on toteutettu hyvällä maulla.

Tam Tam

Listalla on viisi ruokalajia, joista kunkin voi valita joko kasvis-, kana-, kala- tai lihavaihtoehtona. Liha tarkoittanee nautaa. Annosten hinnat vaihtelevat yhdeksästä kahteentoista euroon.

Masa tilaa madesun kanalla (à 9,90€) ja Juju benachinin kanalla (à 9,90€). Juomiksi tilataan mango- ja guava-Rubiconit (à 2,50€). Madesu on mautonta ja vaatii enemmän Maggi-kastiketta, joka ruokalistallakin annoksen kohdalla erikseen mainitaan. Kanan lisäksi lautaselta löytyy vaaleaa riisiä ja papumössöä. Benachin sisältää herne-maissi-paprikasekoitusta, sipulia ja makaronia sekä ruskeaksi värjättyä riisiä. Maultaan annos on hyvin mieto, mutta Maggi-kastikkeen lisääminen auttaa asiaa. Soijan ja etikan sekoitukselta maistuva (mutta soijaton) Maggi tuntuu olevan annosten keskeinen ainesosa. Lisukesalaatti koostuu lehtisalaatista, kurkusta, tomaatista ja sinappikastikkeesta. Kastike ja tomaatti eivät maistu kovin hyvälle.

Benachin
Madesu

Annoksista jää päällimmäisenä mieleen yrittämisen puute. He-ma-pa ja euron makaronit tekevät ruoasta väistämättä halvanoloisen. Benachin olisi ollut jopa parempi pelkällä sipulilla höystettynä. Joko annoksiin pitäisi satsata enemmän tai sitten hintoja pitäisi tiputtaa. Kannatamme ensimmäistä vaihtoehtoa. Masa on aiemmin syönyt Tam Tamissa pähkinäisen labandan, joka maistui ja näytti hyvin pitkälti samalta kuin berliiniläisessä Senegambia-ravintolassa. Juju on hiljattain palannut Gambian-lomalta hyvinsyöneenä ja on siksi hieman kriittinen annoksensa suhteen.

Juomat

Hinta-laatu-suhde on aavistuksen etukenoinen, mutta voisimme harkita uutta visiittiä. Tam Tamista saa turvallista eksotiikkaa, ja ravintola on tervetullut lisä kalliolaiseen ravintolamiljööseen varsinkin, jos annoksia hieman petrataan.

Keskeinen ainesosa