Ravintola Sävel, Hämeentie 2

Saavumme Säveleen sunnuntai-iltapäivänä puoli viiden aikaan. Olemme kulkeneet hyisen ja pitkän taipaleen Kruununhaasta Hakaniemeen keskellä pimeää marraskuuta. Tilaamme alakerrassa sijaitsevalta baaritiskiltä kummallekin Sävelen burgerin (à 17,50 €) ja ison lasin jaffaa (à 3,80 €) ja raahustamme yläkertaan. Etukäteen jo jännittää, kuinka selviää isosta burgerista ennen kuin on saanut edes lautasta eteensä.

Ravintola Sävel

Edellisenä iltana tai paremminkin yönä olemme viettäneet Masan synttäreitä. Krunan kierros on kulkenut reittiä Masan residenssi - Harry's - Marian Helmi - KGB - Masan residenssi. Sävelessä on kohtalaisesti asiakkaita, joiden synnyttämä puheensorina ja aterimien kilinä viiltävät päätä. Paha olo. Nyt ei pitäisi olla muualla kuin kotona. Onneksi Sävelen valaistus on tarpeeksi himmeä.

Ravintola Sävelen nimikkoburgerissa on kaksi jauhelihapihviä, jotka ovat vähärasvaisia ja siinä rajoilla, ovatko jo liian kuivia. Tätä kompensoi pihvien välissä oleva joidenkin mielestä liian kevyesti paistettu pekoni. Mainittujen lihojen lisäksi burgerista löytyy paistettu kanamuna, tomaattia, salaattia ja chilimajoneesia.

Sävelen burgeri

Ranejen määrä näyttää pienentyneen puoleen sitten edelliskerran. Niitä on riittävästi nytkin, ja vähän jää syömättä. Perunoiden päälle on ripoteltu grillimaustetta tai jotain vastaavaa, suolaa potuissa on tarpeeksi. Lautaselle on myös laitettu marinoitua punasipulia, melko voimakasta aiolia ja salsaa, joista kaksi ensimmäistä toimii erittäin loistavasti krapulaiseen ihmiseen.

Kokonaisuutena burgeri on hyvä ja monipuolinen, mutta hintavanpuoleinen. Sämpylä on pehmoista pullaleipää, joka hajoaa helposti eikä sovellu käsin syömiseen. Valmispihvien käyttö on toki valitettavaa, ja ne pihvit voisivat olla hieman rasvaisempia. Pekonin voisi paistaa rapeaksi. Onneksi pekonia on burgerissa paljon.

Päätämme tilata vielä pirtelöt (à 5,50 €) jälkiruoaksi. Masa valitsee mauksi banaanin ja Juju vadelman. Blenderin käynnistymisestä lähtevä ääni on aiheuttaa sydänkohtauksen. Pirtelö on hieman liian makeaa, mutta sopivanpaksuista niin, että väsynytkin ruokailija saa sen pillillä nautittua.

Pirtelöt

Sävelen burgereissa on muutamia ongelmia. Classicburgerissa ei ole pekonia, muuten se toimisi erittäin hyvin. Sävelen burgerissa taas ei ole cheddarjuustoa, mutta se sisältää paistetun kananmunan. Masan mielestä kananmunat missään muodossa eivät kuulu hampurilaiseen. Annoskoot ovat hervottomat. Classicburgerin pystyy vielä vetämään, mutta Sävelen burgeri on älyttömän kokoinen.

Little Hong Kong, Toinen linja 11

Blogin Kiinaviikot jatkuvat. Vieläkin. Kävimme keskustelua aiheesta "seuraavalla kerralla ei sitten mennä kiinalaiseen" ja tuntia myöhemmin löydämme itsemme kiinalaisesta ravintolasta. Tällä kertaa menemme Little Hong Kongiin, joka on Masalle uusi tuttavuus. Juju on täällä käynyt jo aiemminkin, mutta edellisestä kerrasta on ainakin vuosi aikaa.

Little Hong Kong on siisti ja hillityn Kiina-henkisesti sisustettu. Vaaleansinisten seinien päälle on lyöty puolipaneeli ja boordi, jossa on jotain kullanväristä ornamenttia punaisella pohjalla. Tiskillä lohikäärmepylväät vartioivat kahden pannun Moccamasteria. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat -  vahakankaiset toki. Ulkona kesää odottaa terassirakennelma.

Little Hong Kong

Istumme pöytään ja saamme ruokalistat. Ensimmäisellä sivulla on juomavaihtoehtoja. Masan silmiin on jo pongahtanut isot Zhujiang-olutmainokset seinällä. Zhujiang on hieman toista kiinalaista olutta, tästä blogistakin tuttua, Tsingtaota vahvempaa ja maistuvampaa. Selaamme ruokalistaa läpi ja päädymme seuraaviin valintoihin: Jujulle Kolme pientä ateriaa ja Masalle Porsasta Ma La. Tarjoilija tiedustelee, saako Ma La olla tulista. Olutta tilatessamme käy harmiksemme ilmi, että Zhujiangia ei olekaan saatavilla. Tsingtaota (4,90€) kuitenkin löytyy, ja tilaamme sitä pullot molemmille.

On myöhäinen arki-ilta, ja ravintolassa ei lisäksemme ole muita ruokailijoita. Yksi asiakas käy visiittimme aikana hakemassa noutoruokaa. Annoksiemme valmistumista odotellessamme kuuntelemme, kuinka keittiöstä kantautuu vaimeasti veitsellä pilkkomisen ja pannun sihinän ääniä radion säestyksellä. Korvaan tarttuu radiokanavan ohjelmavirrasta mm. Chris Rean Road to Hell.

Jujun tilaama annos Kolme pientä ateriaa (11,50€) sisältää härkää ja vihanneksia, kanaa tomaattichilikastikkeessa ja jättikatkarapua osterikastikkeessa. Naudanliha on elastista ja muistuttaa laitoskebabia. Broileri on juuri ja juuri kypsäksi paistettua, ja maidonvaaleaa lihaa olisi voinut ruskistaa hieman. Tipun maussa sinänsä ei ole valittamista. Aavistuksen liian pehmeiksi päästettyjä jättikatkarapuja on miedon osterikastikkeen seassa yhteensä kaksi kappaletta. Suuhun jää kevyt meren maku.

Kolme pientä ateriaa

Porsas Ma La (9,00€) on yllättävän tulinen. Yleensähän tällaisissa kinkkirafloissa tuliset ruoat eivät ole nähneetkään tulista. Hikeä tämä ei kuitenkaan otsalle nosta, vaikka melkein voisi luulla, että kyseinen reaktio tapahtuisi ruokailijassa. Porsaassa ei ole valittamista ja kasviksetkaan eivät ole ylikypsiä. Kaikki ainekset ovat vain käyneet pannulla. Kastike on vetinen eikä limainen niin kuin kiinalaisissa safkoissa yleensä. Iso ja chilinen annos vaikuttaa keitolta, joka pitäisi syödä riisin kanssa.

Porsas Ma La

Annokset ovat riittävän isoja, ja ruokailun jälkeen on kohtalaisen turvonnut olo. Reilun kympin hintainen Kolme pientä ateriaa jättää monilta osin toivomisen varaa niin, että kustannus menee väistämättä vähän yläkanttiin. Naudanlihan valmistaminen ei ole tämänkään kiinalaisen ravintolan ydinosaamista. Porsas toisaalta on erittäin hyvää.