South Beauty, Sörnäisten rantatie 8

Koska pidätämme oikeuden venyttää henkisen Kallion rajoja parhaaksi katsomallamme tavalla, voimme surutta käväistä jälleen kulinaristisella retkellä maantieteellisen Kallion ulkopuolella Hakaniemessä. Tällä kertaa sivuttaisliikkeemme kohdistuu Sörnäisten rantatien ja Hakaniemenkujan kulmaan, josta löytyy ravintola South Beauty. Blogin Kiinaviikot jatkuvat, siis.

South Beauty

Sählytreeneistä mukaamme on lähtenyt Teemu. Ravintolaan saavuttuamme meidät ohjataan saliin, joka on pari askelmaa katutason yläpuolella. On painostavan hiljaista. Musiikkia ei taustalla ole, ja tänä lokakuisena perjantai-iltana ravintolassa aterioi meidän seurueemme lisäksi vain yksi asiakas. Sisustukseltaan South Beauty on vaalean beigen värinen ja epäkiinalaisen laitosmainen. Toki Kiina-tilpehööriä on jonkin verran.

Sali ja taka-alalla maksava asiakas kassalla

Ruokalistat saatuamme pohdimme hetken aikaa kunnes Teemu tilaa Peking nautaa (7,5€), Juju Kanaa Sechuan (7€) ja Masa Porsasta chilikastikkeessa (7€).  Jätettyämme ruokatilaukset sisään pyydämme olutta. Tarjolla on vain ykkösolutta, mikä tuntuu ensin pieneltä maailmanlopulta. Masa olisi halunnut Tsingtaota. Päädymme silti kukin ottamaan pullon Koffia (à 2€). Koffin ykkönen toimii ihan hyvin sählyn jälkeiseen nestevajauteen, pettymys ei olekaan ehkä niin suuri kuin miltä se aluksi vaikutti.

Peking nauta

Teemun riskiveto osoittautuu onnistuneeksi valinnaksi: naudanliha on pehmeää eikä purukumimaista toisin kuin tämän hintaluokan kiinalaisissa yleensä. Tulisuus on Teemun mukaan sopiva. Sechuan kana on mehukasta. Annos on merkitty ruokalistalla erittäin tuliseksi samoin kuin Masan possu, joka maistuu sekin hyvälle. Erittäin tulista kumpikaan tosin ei ole vaan sekä kanan että porsaan maku kehittyy miedosta kohti tulista päätyen lopulta tilaan "ei tää nyt niin tulista oo, mut on täs ehkä jonkin verran chilii". Punainen ihmemauste, toisin sanoen hikiuute, yhdessä annosten chilisyyden kanssa nostattaa lopulta ujon hien pintaan, ellei sitten kyseessä ole urheilun sekä saunomisen aiheuttama jälkihiki.

Kana Sechuan

Jokaisen annoksen kastikkeesta löytyy samat kasvit: bambua, sipulia, vihreää paprikaa, purjoa ja porkkanaa. Kastike on sakeaa ja alkaa tympiä lihan loputtua, kun pieni etikkamaisuus alkaa lyödä läpi. Niinpä epäilemme, että kaikilla onkin ollut samaa kastiketta lautasella ruokalajien nimistä huolimatta. Porkkanan kypsyysaste on täydellinen - se on selkeästi vain käynyt pannulla ja on mukavan rapsakkaa.

Porsas chilikastikkeessa

Annokset eivät ole yhtä rasvaisia kuin vaikkapa taannoin Happy Dragonissa. Riisi on aseteltu muotilla lautasille pieniksi kummuiksi, ja risteilevää riisikippoa ei näy. Lautaskoot ovat riittävät, ja jokaiselta jää ainakin vähän riisiä syömättä. Makuun kaikki ovat pääosin tyytyväisiä varsinkin lihojen suhteen, vaikka kastike jättää hieman toivomisen varaa. Hintataso on kovin alhainen. Luultavasti paljon tätä halvemmalla ei pääruokaa kiinalaisesta ravintolasta itäisen kantakaupungin alueella saa. Vatsat täynnä lähdemme jälleen Karhunpoikaan jälkipeleihin.

Happy Dragon, Helsinginkatu 11

Takana jälleen yhdet bänditreenit. Saavumme sporalla Kurviin ja lähdemme kävelemään Hesarin pohjoispuolta pitkin. Päädymme ensimmäiseen ruokapaikkaan, kiinalaiseen ravintola Happy Dragoniin, joka on kummallekin uusi tuttavuus. Ravintola on pieni ja nuhjuinen, ja siellä on 20 asiakaspaikkaa. Seinillä on vaaleaa tapettia ja ruskeaa puolipaneelia. Taulujen kuvastona on karppeja, kukkia ja lintuja sekä kiinalaista kalligrafiaa. Sisustuksen kruunaavat itämainen rihkama paperilyhtyineen ja patsaineen ja 70-lukulaiset keltaruskeat kattolamput pöytien yllä. Joka puolella on tarjouksista kertovia lippulappusia.

Saapuessamme ravintolaan meiltä tiedustellaan, syömmeko paikan päällä vai otammeko annokset mukaan - erikoishintaisia takeaway-annoksia on tarjolla paljon, mistä myös ravintolan ulkopuolinen kyltti kertoo. Ravintolan annosten hinnat vaihtelevat seitsemästä yhteentoista euroon, takeawayn voi saada halvemmallakin. Päätämme jäädä, minkä jälkeen meidät ohjataan istumaan ainoaan vapaaseen pöytään, jota peittää saatanan ruma vahakankainen pöytäliina. Saamme nopeasti ruokalistat ja juomat, eikä annostenkaan valmistumisessa kestä kauan.

Kumpikin ottaa juotavaksi 0,33 litran pullon Tsingtaota (4,90€), joka on maailman suosituin kiinalainen olutmerkki Kiinan ulkopuolella. Tsingtao on maukas saksalaistyyppinen lager, ja se sopii hyvin yhteen kiinalaisen ruoan kanssa.

Masa tilaa porsaanlihaa Beijing Hoi-Sin Chili (8,50€). Jujun valinta on paistetut nuudelit kanalla ja katkaravuilla (8,50€) tulisella kastikkeella. Molempien annosten oheen on ruokalistassa merkitty yksi chili tulisuuden asteen osoittamiseksi. Nuudelit voit pyytää myös miedolla kastikkeella.

Masan annoksessa on porsaan ja Hoi-Sin-kastikkeen lisäksi ainakin paprikaa ja bambua, ja se tarjoillaan riisikulhon kanssa. Tulisuutta on suomalaisittain sopivasti, potkua ei juuri ole, mutta chilin tuntee. Annos sopii suolaisen ruoan ystävälle, sillä soijakastiketta ei tarvitse lisätä.

Nuudelit maistuvat täyteläiselle ja rasvaiselle kuten asiaan kuuluukin. Pinnalle on ripoteltu ilmeisesti seesaminsiemeniä. Katkaravut ovat pieniä ja mauttomia. Kana maistuu... kanalle, se on hyvää, mutta sitä voisi olla enemmän. Lisäksi nuudelien seasta löytyy sipulia, paprikaa ja pikkuisia porkkananpaloja. Varsinkin sipuli täydentää annosta hienosti. Kastike on täysosuma, chiliä löytyy riittävästi, mutta ei liikaa. Kerrankin mystiseen punaiseen mausteseokseen, jota kiinalaisista ravintoloista aina löytyy, ei ole  tarvetta kajota.

Happy Dragon on positiivinen yllättäjä Hesarin pikkukapakoiden joukossa. Sisustukseltaan ravintola muistuttaa tyypillistä halpiskiinalaista. Paikka on huolittelematon, jopa ruma. Siitä huolimatta tai juuri siksi tunnelma on miellyttävän kotikutoinen, ja ripeä ja ystävällinen palvelu saa meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi. Viereisessä pöydässä vietetään syntymäpäiväjuhlia. Aikuiset puhuvat kiinaa ja lapset keskenään suomea. Poistumme ravintolasta tyytyväisinä ja kylläisinä ja toivotamme henkilökunnan kanssa toisillemme hyvät viikonloput.

Porsaanlihaa Beijing Hoi-Sin Chili

Paistetut nuudelit kanalla ja katkaravuilla

Happy Dragon

Pacifico, Helsinginkatu 15

Lauantaiaamu. Puhelimeni on soinut useamman kerran ja viestiäkin on tullut. Herään vasta kolmanteen soittoon. On Jujun syntymäpäivä, ja hänen vaimonsa on kutsunut minut mukaan brunssille, tuolle aamiaisen ja lounaan rennommalle sekasikiölle, Pacificoon juhlistamaan Jujun merkkipäivää. Mukanamme on myös Jukka ja Maarit, jotka ovat Pacificon brunssin veteraaneja, sekä Jujun sisko Sara kuopuksineen.

Pacificossa on kaksi brunssikattausta: klo 11.00 ja 13.00. Otamme valitettavasti osaa ensimmäiseen kattaukseen, ja paikka on ihan täyteen ammuttu. Brunssi maksetaan baaritiskille, jonne on pitkä jono.Brunssin hinta on 12,95 €. Maksutapahtuman yhteydessä mukaan annetaan lautanen.

Ruokaa on neljässä eri pisteessä, joista kaksi on pääsalissa ja kaksi takahuoneessa. Jokaisessa pisteessä joutuu jonottamaan, tämä on selkeästi hyvin suosittu brunssi. Lämpimiä ruokia jonottaessa joutuu venailemaan pitempään, muilla pisteillä jonojen pituus on ihan inhimillinen.

Ensimmäisessä pisteessä on lämpimät safkat ja pientä suolaista. Valittavissa on prinssinakkeja ja lihapullia, paistettuja tomaatteja, munakokkelia, papuja ja muita sörsselejä. Näiden jälkeen on nachoja, salsaa ja chipotlea. Pekonittomuus iskee pahasti silmään. Aamiainen ilman pekonia on kuin maalin tuulettaminen ilman paitaa - keltainen kortti.

Toisessa pisteessä on jogurttia, myslejä, muroja, pakastemarjoja(?), tuoreita hedelmiä ja piirakkaa jälkkäriksi. Takahuoneesta löytyy leipäpöytä, jossa tarjolla on leipää ja sen päälle salamia, kinkkua ja kasviksia, sekä juustoa. Taas harmittaa tuo pekonittomuus. Takaa löytyy myös juomaosasto, josta löytyy kahvia, teetä ja mehuja.

Jukan ja Maaritin mukaan Pacificon brunssi on erittäin tasalaatuinen ja siihen ei koskaan pety, mutta se ei koskaan yllätäkään. Yhdellä lautasella operoiminen osoittautuu ongelmalliseksi siinä vaiheessa, kun on onnistunut kylliksi läträämään eri sooseilla ja puhdas lautas-ala alkaa olla finito. Sosiaalisen median mukaan "pekoni on kovassa harkinnassa syksyn brunssimenuuhun!"

Ruokailun jälkeen "Raatteentiellä" alkaa olla jo riehakas meininki. Kadulla heiluu sulassa sovussa niin krapulan ja nousuhumalan välillä taiteilevia hipstereitä kuin vähän väsähtäneempiä alanmiehiäkin. Joku yrittää värvätä itselleen hakijaa Alkoon.

Pacifico

Tutti frutti